PÄILAHTI

Terkkuja mökiltä!

Viime viikonloppuna mulla oli kavereita kylässä ja käytiin baareilemassa ym. Pitsan kautta himaan ja silleen. Kuvia tulee joskus ehkä :'D 

Nyt ollaan täällä mökillä Saran ja Hapan kanssa. Olisin Jonin halunnut tänne, mutta sillä on saatana niin paljon duunia ettei se päässyt lähtemään :/ 

Meillä on mukana Reksun ja Neron lisäksi Dani, joka on siis Rekan veli. Pojat on tässä vähän rähissyt keskenään ja ollaan pidetty Rekalla kuonokoppaa ettei se pääse dominoimaan. Haavoja sillä on muutama naamassa, mutta Dani tajuaa onneks lopettaa kun sille sanoo. Ehkä.

Kiukuttaa. 

En tee mitään oikein ja oon ihan paska koiranomistaja ja kaikkee muuta skeidaa. 

Käytiin Hapan kanssa matkalla nopeesti Ideaparkissa ja ostin Europehousesta semmosen perus jackdaniels paidan. Niin ja löysin Hämeenlinnasta vihdoin sopivankokoset housut! Ostin itseasiassa kahdet, semmoset vihreet ja sitten turkoosit. Otan varmaan himassa kuvaa sitten niistä, että saan tänne näytille. Nyt ei oo usbpiuhaa ees messissä, joten en voi siirtää kuvia.

Ei olla oltu täällä vasta kun vuorokausi ja haluaisin kotiin. Mua stressaa ku Rekaa pelottaa jatkuvasti uudet tilanteet ja en itekää osaa olla rentona. Jotenkin tuntuu taas, että kaikki itkettää. Vaikka ei tässä oo mitään järkeä. 

Mulla on nyt 72 kurssia, ylppärit ohi ja kaikki menee läpi... enää oikeestaan rub5 kurssi suorittamatta ja lukio olis siinä. Mä oon kohta vihdoin tehnyt sen, vaikka kukaan ei uskonut että musta olis siihen. Mun pitäis olla onnellinen. 

Mulla on kavereita ja ihania ystäviä, jotka yrittää huolehtia musta. Ja aivan ihana koira. Mä en koskaan tuu jäämään täysin yksin. Mun pitäis olla onnellinen.

Jostain kumman syystä, mä en ole. 

Mulla ei ole rahaa elämiseen, en pysty hakeen duunia kun en oikeestaan oo työkykynen masennuksen vuoksi... avoliitoksi kutsuttu symbioosi on välillä yhtä helvettiä... oon lihonut törkeästi enkä halua olla näin iso, mulla on paha olo mun kropassa.

Vedän kaikkee paskaruokaa, että saisin ees jostakin mielihyvää. En pysty lopettaan sokerinsyömistä. Vielä joskus... 

Välillä kuitenkin on ihan hymyilyttänytkin. 

Oon netissä jutellut yhden ihmisen kanssa ja toivon näkeväni kyseisen henkilön pian livenäkin. 

Vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta.