Negatiivinen Enna

Dani lähti eilen illalla kotiinsa, sen omistajat tulivat hakemaan sitä. Olivat tosi pahoillaan tapahtuneesta. Lupasivat maksaa eläinlääkärin jos tulee reissu, luojan kiitos! Helpotti meinaa ahdistusta aika paljon, kun ei tarvitse miettiä rahaa. 

Saatiin Saran mutsilta antibiootteja Reksulle, se aloitti eilen niitä syömään ja niitä on noin kolmeksi päiväksi. Koskahan tuo alkaa epäilemään, että miksi saa joka päivä lihapullia muuten vaan? :D Vielä ei oo ainakaan huomannut mun huijausta. Eikä oo masu mennyt pienellä sekaisin niistä. Haava aukesi tänään kun käytiin montulla koirien kanssa. Mutta nyt illalla kun vaihdoin siihen haavasiteen niin näytti tosi hyvältä, ehkä se menee jopa umpeenkin! Elikkäs paranemaan päin eikä akuuttia hätää taida nyt olla. :) 

Saran mutsin mukaan tuo haava olisi pitänyt tikata kun on niin iso. Nyt sitä ei voi enää tikkaa tietenkään. Antoi mulle hoito-ohjeita ja oli kyllä tosi suuresti avuksi. 

Ensimmäinen reissuviikonloppu ettei tullut oikeastaan otettua paljon mitään kuvia. Tässä nyt on jotakin :D

Reka oli ärsyttävä möykkääjä, sai möykätä pipoon.

Reksun hieno haavaside, kyllä nyt on muut kateellisia!

Minun rakas potilas <3

Jee iskää!!

Reksu ottaa rennosti, Remppa-setä kun ei vie paljon tilaa :)

Nero ja minä ollaan kukkulan valloittajat!

Remppa poseeraa.

Neron ilme kun joutu poikien kanssa takakonttiin :'D

Ei kai tässä. Hoo on talvilomalla nyt. Mulla on viikolla pari sanakoetta ruotsista ja sitten ruotsinkoe.. pitänee lukea. Ei huvittais.

Ahdistuin niin pahasti viikonloppuna etten saanut oikein henkeä ja nytkin on vielä vaikeaa juoda. Oli niin sairas huoli tuosta mun karvalapsesta. Nyt väsyttää ihan homona kun stressi ja ahdistus vähän lauennut, kun Reka on taas oma itsensä. 

Osittain ahdistaa kyllä tietyt ihmisetkin. Eräälle yritin viikonloppuna soittaa kun olin niin paskana tuosta koirasta ja kaikesta ja sain vähän nenilleni negatiivisuudestani. Onhan se totta, että oon pessimisti ja välillä aika negatiivinen ihminen. Mutta en mä sitä kyllä toisten kiusaksi tee ja nyt jäi semmonen fiilis, että henkilö pitää mua aivan paskana ihmisenä. Toivotaan, ettei :)

Lisäksi mun elämässä on pyörinyt yksi manipuloiva sosiopaatti, jonka kanssa en kyllä tule toimeen kun pakosta. Erästä toista hän manipuloi eikä toinen huomaa sitä. Minä huomaan ja tämä ns. sosiopaatti yrittää eliminoida mua pois toisen elämästä ja koska tajuan sen yritykset, ei tulla oikein mitenkään toimeen. En aio kyllä enää nähdä tätä henkilöä, koska ei mun oo pakko. 

Mulla on velvollisuus huolehtia myös itsestäni.

Rane on kingi

Noniin, pojat otti sitten eilen kunnolla yhteen.

Rekan jalassa on ihan jumalaton haava, Dani puri ihan tosissaan. Etujalan takana 3cm pitkä viilto josta on ihan ihonpalaa pois ja sieltä näkyy kaikki lihat ym. Ja ei pääse kunnolla tietenkään sieltä nuoleen.. siinä on nyt ollu ulkoillessa side. Toivon vitun täysiä ettei toi tulehdu, jumalauta kuinka kallis reissu siitä tulee eläinlääkäriin ja en tiedä yhtään mistä mä ne rahat revin...

Onneksi eilen puhuin erään ihanan kanssa puhelimessa, niin vähän ahdistus ja vitutus helpotti. Ainakin hetkeksi. Oon huolissani tosta mun karvavauvasta.

Pelattiin eilen Rappakaljaa ja oltiin niin väsyneitä että vastaukset oli aika hienoja... Ei niitä voi edes yrittää selittää tähän, ei ne oo enää tällee selitettynä yhtää hauskoja, ellei oo ollu paikalla :'D Mutta hieman väsynyttä meininkiä oli kyllä.

Tänään sitten Hapa ja Sara lähti Danin ja Neron kanssa eka mettään lenkille, mentiin hetken päästä Reksun kaa tohon tielle käveleen. Yhtäkkii se painaa takas pihaan ja lähtee polkua pitkin niiden perään. Oli parissa minsassa löytäny ne, aika saatanan kovaa meni nenä maassa. Reka meni Danille pörhisteleen, oli vissiin kostoreissu mielessä :'D Sara sitten toi sitä takas päin ja kävin nappaamassa remmiin. Ei oo Reka ikinä lähteny tollee mun luota ja se tulee aina mun perää jos lähden eri suuntaan. Nyt oli vissii tärkee kostosuunnitelma kun mäkin jäin kakkoseks :'D

Lähdetään varmaan tänään takasin Hämeenlinnaan Saran mutsille, kun ei noi uhmaikäiset veljekset nyt oikein saa sopua aikaseksi. 

Vaihdoin muuten taas blogin ulkoasua, diggaan tästä nyt aika paljon! Simppeli, mut almost perfect.

PÄILAHTI

Terkkuja mökiltä!

Viime viikonloppuna mulla oli kavereita kylässä ja käytiin baareilemassa ym. Pitsan kautta himaan ja silleen. Kuvia tulee joskus ehkä :'D 

Nyt ollaan täällä mökillä Saran ja Hapan kanssa. Olisin Jonin halunnut tänne, mutta sillä on saatana niin paljon duunia ettei se päässyt lähtemään :/ 

Meillä on mukana Reksun ja Neron lisäksi Dani, joka on siis Rekan veli. Pojat on tässä vähän rähissyt keskenään ja ollaan pidetty Rekalla kuonokoppaa ettei se pääse dominoimaan. Haavoja sillä on muutama naamassa, mutta Dani tajuaa onneks lopettaa kun sille sanoo. Ehkä.

Kiukuttaa. 

En tee mitään oikein ja oon ihan paska koiranomistaja ja kaikkee muuta skeidaa. 

Käytiin Hapan kanssa matkalla nopeesti Ideaparkissa ja ostin Europehousesta semmosen perus jackdaniels paidan. Niin ja löysin Hämeenlinnasta vihdoin sopivankokoset housut! Ostin itseasiassa kahdet, semmoset vihreet ja sitten turkoosit. Otan varmaan himassa kuvaa sitten niistä, että saan tänne näytille. Nyt ei oo usbpiuhaa ees messissä, joten en voi siirtää kuvia.

Ei olla oltu täällä vasta kun vuorokausi ja haluaisin kotiin. Mua stressaa ku Rekaa pelottaa jatkuvasti uudet tilanteet ja en itekää osaa olla rentona. Jotenkin tuntuu taas, että kaikki itkettää. Vaikka ei tässä oo mitään järkeä. 

Mulla on nyt 72 kurssia, ylppärit ohi ja kaikki menee läpi... enää oikeestaan rub5 kurssi suorittamatta ja lukio olis siinä. Mä oon kohta vihdoin tehnyt sen, vaikka kukaan ei uskonut että musta olis siihen. Mun pitäis olla onnellinen. 

Mulla on kavereita ja ihania ystäviä, jotka yrittää huolehtia musta. Ja aivan ihana koira. Mä en koskaan tuu jäämään täysin yksin. Mun pitäis olla onnellinen.

Jostain kumman syystä, mä en ole. 

Mulla ei ole rahaa elämiseen, en pysty hakeen duunia kun en oikeestaan oo työkykynen masennuksen vuoksi... avoliitoksi kutsuttu symbioosi on välillä yhtä helvettiä... oon lihonut törkeästi enkä halua olla näin iso, mulla on paha olo mun kropassa.

Vedän kaikkee paskaruokaa, että saisin ees jostakin mielihyvää. En pysty lopettaan sokerinsyömistä. Vielä joskus... 

Välillä kuitenkin on ihan hymyilyttänytkin. 

Oon netissä jutellut yhden ihmisen kanssa ja toivon näkeväni kyseisen henkilön pian livenäkin. 

Vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta.

Mikään jumala ei minua tältä pelasta

Draamaa. 

Onnistun jotenkin löytämään itseni aina jostain keskeltä ihmissuhdesotkuja. Miksi aina minä? Sen lisäks että himassa on taas pitänyt tapella ihan kaikesta niin ei muissakaan ihmissuhteissa oo kehumista. Näin sunnuntaina pitkästä aikaa erästä ihmistä, jota mulla on ollu aika ajoin vähän ikäväkin. Meillä oli tosi kivaa, tai ainakin mä luulin niin. Olin ihan onnessani, että saan tän ihmisen taas mun elämään ystäväksi. Luulin tosiaan, että tunne olisi molemminpuolinen. No eilen kävi ilmi, että ei sitten vissiin olekaan. Hän ei halua mua elämäänsä. Ensin oli innoissaan näkemässä, että jee vitsi kiva nähdä aletaa hengaa useemmin. Sit yhtäkkiä mä en kelpaa edes ystäväksi. 

Mun itsetunto yrittää kovasti korjaantua viime vuosien tapahtumista, mutta se ei oikein saa mitään positiivista itseensä. Oikeesti. Jos mä en kelpaa ihmiselle edes ystäväksi, niin miten kukaan voisi rakastaa mua? Ja miten kliseiseltä tuntuukaan lause "joo ei tää susta johdu". Eipä vissiin. 

Löysin siivotessani tekstin, minkä oon kirjoittanut joskus 17 -vuotiaana. Osittain musta tuntuu vielä samalta. Pitäis taas alkaa kirjoittamaan tällaista tajunnanvirtaa, helpottais ehkä kaikkee ahdistusta ja tunteiden käsittelyä. 

Se alkaa saamaan minusta otettaan, pitää kiinni lujaa. Ei päästä irti. Hallitsee tietäen, että olen lopettanut taistelun itseni puolustamiseksi jo kauan sitten. Mikään jumala ei minua tältä pelasta.

Kaikki ne tapahtumat ja kommentit ovat saaneet syövytettyä tietynlaisen paskamaisuuden minuun. Vai oliko minua sittenkään enää edes olemassa? Paisunut ulkomuotoni muistutti vain harvoilta seikoiltaan enää oikeata minää. Se toimi vain kuorena mahtavan persoonani häilyvälle muistolle.

Läheisenä ja rakkaana pitämäni henkilöt tuntuivat unohtaneen minut tai kadonneen siinä pelossa, että he menisivät rikki lähelläni. Rikoinhan kaiken mihin koskin.

Pelottava tulevaisuus häilyy kaukana edessä päin. Pidän suurta välimatkaa pahana. Sisimmässäni tiedän, ettei minulle ole rakennettu minkäänlaista tulevaisuutta. Jokin sisälläni kuitenkin väittää tätä vastaan, mutta liian hennosti.

Kuka saa päättää, kuinka paljon paskaa yksi ihminen joutuu kantamaan? Hartiani ovat jumissa ja kipeät, en jaksa kantaa enempää. 

Miten ihmisestä tulee niin pahasti oman kurjuutensa vanki? Miten pessimisti voi rankan elämän jälkeen muuttua optimistiksi? Miten ja missä onnea jaetaan, koska haluaisin olla kerrankin paikalla? Miten ihminen joka on palasina, voi kursia itseään kokoon, etenkin kun joka kumarruksella sirpaleita nostaessa menee uusi osa rikki?

Olispa tolla tytöllä ollut joku sen tukena. 

Huomenna on matikan kirjoitukset. 

Perjantaina olis tarkoitus mennä katsomaan Saran painimatsia ihanan Annin kanssa. Ja lauantaina meinasin pitää pienet partyt himassa, yokirjotusten päättymisen iloks. Mutta ihmiset feidaakin. Vaikka lupasivat tulla. 

Miksi aina minä?

Ihanuus!

Rakkaan Litan blogipäivitykset ovat saaneet munkin blogiin kävijävirtauksia, niin tehdään nyt ihan aiheesta sitten postaus. Lita on uskomattoman ihana muija, voin kertoo sille mitä vaan ja tiedetään paljon toistemme henkilökohtaisia asioita. 

Oon niin kiitollinen siitä, että oon saanut elämääni tällaisen smuigen! 

Joskus jos on ollut taukoja yhteydenpidossa, ollaan aina vaan luonnollisesti jatkettu siihen mihin on jääty. Me ollaan niin paita ja perse (kumpi on kumpi, sen saa ite päätellä ;D). 

Sanasta pinkki mulle tulee aina mieleen mun pinkkiLita <3 Ja aina jos nään Hello Kittyjä jossain, tulee ikävä tota smuigee.

Lita kirjoitti sen blogissa hetki sitten siitä, kuinka ihmiset on googlannut hakusanalla "bitchblog lita eronnut". Kaikkee sitä. Olettepas te ihmiset uteliaita!

Sovittiin sitten, että mä saan tehdä paljastuksia 100e / paljastus ;) Tiedän aika paljon asioita ja sattuneesta syystä mulla on aina ollut kamera mukana joka paikassa, kuvat lähtee mukaan lisähinnalla ;D Kysymyksiä vaan tulemaan, senkin uteliaat paskiaiset ;) 

Rakas <3

Lita on maailman kaunein nainen jonka tiedän, oon niin kateellinen ton tytön ulkonäöstä! Tollasella katseella kuka tahansa lähtis mukaan... mä oon ainakin ihan sulaa vahaa!

En pysty edes sanoin kertomaan kuinka paljon toi tyttö mulle merkitsee.

Ihmisillä on kai vaan luonnollinen taipumus juoruiluun ja uteliaisuuteen, mutta bitch please...

En saa mielestä sinua

Vein Saran ja Hapan just himaan. Kauheen yksinäinen olo nyt. Mulla oli myös tänään korvaava terapia-aika kun en kerinnyt tiistaina menemään kun hengasin Hemun ja Ässän kanssa. Jotenkin sain itteni pidettyä kasassa siellä ja sillee, mutta kun pääsin rappukäytävään niin itkuhan siitä alkoi eikä oo oikein vielä loppunutkaan. 

Ahdistaa.

Äidinkielen tekstitaidon koe meni päin vittua, ja nyt oon ihan depis siitä. Mä kirjoitan kolumneja ja oon tehnyt duunina esitteitä ym ja sitten en muka osaakaan suomenkieltä. Tuntuu, että oon ihan paska kaikessa. Jos oon noin huono semmosissa asioissa mistä tykkään ja missä kuvittelen olevani ok niin innolla odotan niitä juttuja missä tiedän olevani paska... tervemorojahei. 

Mulla ei oo hyvä olo. Nyt kun mulla on ollut hyviäkin päiviä, mut saadaan aina tuntemaan syyllisyyttä siitä. Mun ei anneta olla onnellinen. Elämän ja aikuisuuden kuuluu olla stressiperseilyä ahdistuksella, vitutuksella ja masennuksella höystettynä. Ja siitä ei saa valittaa. Eikä asioita kannata yrittää parantaa, koska semmosta se nyt vaan on.

Ei ole. Oot ite vaan vitunmoinen perse. 

Elämä voi olla kivaakin.

Jos sä haluat niin.

Mä en tee mitään oikein. 

Palkaksi tulee huutoa.

Luulin pitkään asuvani avoliitossa, mutta se että mä maksan toiselle osapuoliskolle puolet vuokraa saamatta mitään taloudellista tukea, on vähän perseestä. Etenkin kun mun tulot on se 500e / kk ja toisella reilusti yli pari tonnia. Mikäs siinä. Enhän mä mitään ansaitse.

Ja mitä vitun paskaa tääkin on?

Mulla pitäis olla joku mun rinnalla, joka arvostaa mua mun huonoinakin päivinä. Joka osaa kommunikoida, joka osaa olla muutakin kuin perse. Mun pitäisi saada tuntea itseni onnelliseksi, arvostetuksi, halutuksi, kauniiksi, naiselliseksi.... 

Miksei aivoja voi resetoida?

Onneks Juuso ja Teemu lähti mun messiin heittään Saraa ja Hapaa himaan, oli ihanaa heittää niiden kanssa läppää. Senkin ihanat pojat. 

Mun piti värjätä tukkaa pinkki-mustaks, mut siniturkoosipohjan takia oon nyt vaan violetin eri sävyissä. Ja smoothiet on hyviä. Ja bussilla pääsee, jos Hyvinkään paikallisliikenne niin sallii...

Ostin noi violetit arskat New Yorkerista. 

Sydän kurkussa vapisee,

väärään kurkkuun solahtaa.

Ja vitsillä sisään

Jee Sara ja Hapa ja Nero tuli eilen kylään :) Tai siis kävin ne hakemassa. :D Ennen sitä olinkin Hämeenlinnassa Hemun kanssa kattelemassa yomekkoja, oli tosi köyhä tarjonta! Käytiin moikkaa Annua töissä ja sitten Ässä hakikin meidät ja mentiin kattoon sen kämppää. Jee!

Nero ja Reksu on leikkiny ihan täysiä vaan koko ajan. 

Laittomia koiratappeluita.

Nero rämpii karkuun Reksua :D

Koirallani on taipuisat tassut?

Jeeee minun keppi!

Ollaan värjätty Saran tukkaa vihree-violetiks ja itellenikin laitoin vähän väriä päähän mut ei tää oikein oo hyvä. En tiiä mitä mä haluaisin tän kaa tehdä. Kauheita kriisejä. Huomenna pitäisi jaksaa käydä koululla vihdoin tekemässä muutama koe, joita oon vaan lykännyt... piti viedä pullojakin kauppaan, että sai bussirahaa. 

Siivosin tänään keittiön ja oon pessyt 2 koneellista pyykkiä ja ties mitä... silti miesosapuoli on vaan tiuskinut mulle koko päivän. No, onneksi on noi ihanat kylässä niin on muutakin seuraa.

Käytiin tänään pyörimässä tuolla keskustassa ja Willassa.

Ostin X-Stylestä ihanan Liquor Brandin meikkipussin ja Hapa osti Saralle aivan törkeän upean laukun !!!

Rakkaus. <3 Toi on vielä sellasta ihanaa kangasta. 

Nyrkkirautakantokahva, niinku "sormuksia" jotka menee sormiin. Aivan upee !!!

Miksei mulla ole ketään sellasta joka hemmottelis mua kaikilla tommosilla jutuilla! Haluaisin niin kaikkia vaatteita ja asusteita ja ihan kaikkee... tilillä taitaa olla euro loppukuuks? Noo.. vakuutuspalautusrahoja odotellessa.... 

Ainiin ja oon tehnyt noilla sisustustarroilla tohon olkkarin oven päälle tommosen kuviontisysteemin, mun mielestä tää on tosi hieno ja vois tehdä muuallekin kämppään tommosia juttuja jos löytyis vielä jostain hienoja sisustustarroja. Onko kellään kokemusta niistä, mistä sais hienoja?

Kukkaköynnöstä ja perhosia.

Kuolen väsymykseen ja vielä pariks tunniks koirien kaa pihalle. Ei muuta ku soronnoo..

Tule takaisin, perjantai!

Eilen tuli vietettyä päivä ihanan Annin kanssa <3 Käytiin parissa kaupassa Helsingissä ja sitten mentiin Annille. Syötiin Arnoldseja ja Anni teki tacovuokaa, nam! Meitsi värjäs siinä sitten Annin tukan ja vähän omaankin laitoin tummansinistä! 

Mun on maitosuklaa x 2 ja lime. Lime oli aika hyvä, mutta kyllä toi maitosuklaa pysyy silti mun ehdottomana lempparina! Anni otti maitosuklaan, valkosuklaan ja olikohan toi yks hasselpähkinää? Nam!

Cyberistä ostin 20mm venyttäjän, olis pitänyt ostaa suoraa vaan se 22mm kun tuo meni ihan liian helposti vaan korvasta läpi. Perkele. Mukaan tarttu myös yksi uusi toppi ja se tummansininen hiusväri. :) Kaikkee muutakin olisin luonnollisesti tahtonut, mutta ei nyt oikein oo massia niin ei pysty. Inhottaa oikein olla aikuinen, kaikki rahat menee vaan laskuihin...

Anni otti musta pari kuvaa. Kuvassa näkyy se uus toppi ja tuo keltainen venyttäjä. :)

Noi henkselit on New Yorkerista, hauska asuste. :)

Värjäsin joo tosiaan Annin tukkaa, Annilla oli blondi jo valmiiks mut vähän juurikasvua. Värjättiin sitten astetta vaaleemalla blondilla ja alle laitettiin tummanruskeeta. Värjäsin aika hyvin vaikka meinas itteeki vähä pelottaa, että mitä siitä tulee xD En oo meinaa hetkeen värjänny kenenkään tukkaa kahdella eri värillä. 

Whii! 

Aaaaaa mä niin haluaisin toisen koiran, olis joku maailman paras yolahja. Americanbulldoggeja ollaan Hoon kanssa muutenkin katteltu, mutta toisaalta joku snadi olis hauska. Ranskanbulldogit on ihania, mutta sitten näin yks kerta Faunattaressa semmosen staffordshirenbullterrierin ja mun on ihan pakko saada semmonen... .___. aivan jumalattoman ihana otus! Tahtoo! 

Eilen kävelin Reksun kanssa parin näyteikkunan ohi ja Reka oli kovaa kyytiä menossa haistelemaan niitä mallinukkeja. Eihän se tajunnu, että siinä on lasi välissä. Naama täysiä lasia päin :'D Nauran sille vieläkin, onneks tolla koiralla on aivot <3 

Aaaa haluun venyttää korvia lisää ja uusia koruja ja jotain kivaa tukkaan, ideoita anyone? 

Odotan sairaasti että Sara ja Hapa ja Nero tulis meille ensviikolla, ainakin näin olis alustava suunnitelma <3 Pyysin Anniakin, mutta se on kipee niin ei välttämättä pääse :/ Ihan tyhmää, tahdon senkin! :D