Two minutes to midnight

Torstaina vietettiin Hoon kanssa "vuosi kihloissa" -päivää. Käytiin kattomassa purtiloita Helsingissä ja Haraldissa syömässä. Oli tosi kiva päivä :) 

Perjantaina kävi Reksun ja erään kaverin kanssa vähän pieni hasardius, mutta onneksi siitä on selvitty ja kaikki on hienosti. 

Mulla on ihan jumalaton hammassärky joka iski sitten korvatulehduksen, oli pakko varata hammaslääkäriaika itelleen... huomenna pitäis mennä, pelottaa niin vitusti jo valmiiksi. Toi hampaassa oleva reikä on niin syvä, että mitähän ne sille keksii...

Lauantaina käytiinkin sitten perinteiden mukaisesti äitin kanssa tsekkaamassa Iron Maidenin keikka stadikalla. Meillä oli myös juhlavuosi, 10 vuotta sitten näin ite Maidenin ekaa kertaa. Äiti luonnollisesti vei kattomaan. Se oli 2003 ja Dance of Death kiertue :) Siitä se sitten lähti.... Ollaan joka keikalta ostettu vähintään paidat muistoksi. Tänä vuonna valitsin Eddien Killersin. Se on mun mielestä muutenkin kaikkein hienoin Eddie. Sen vois melkein jopa tatskata johonkin!

Ostin myös tommosen kangaskassin ja tuopinaluset saatiin kaupanpäälle :) 

Oujeah!

Nyt hammaslääkäriä pelkäämään peiton alle...

"Kaks hyötyä yhdellä kertaa, tykkään seksistä ja rahaki on tarpeen!"

Lauantaina käytiin poikien kaa kattoon motocrossii, kun sitä kerta tossa tyrkyllä oli. Toi rata on tossa joku 2-3 km meiltä niin ei todellakaan ollut pitkä matka. Teemu tuli meille jo perjantaina ottamaan, kun Hoolla alkoi kesäloma. Lauantaina crosseilla oli ihan hauskaa. Illalla käytiin vielä Hoon kanssa juoksuttaan Reksua Saralla. Nerokin pääsi pitkästä aikaa leikkimään :) 

Kuten voimme taas kuvasta todeta, mulle iskee pisamat heti kun kesäaurinko näyttäytyy! Ah ihana punapigmentti! Mutsilla on pisamat ympäri vuoden. Mullon kylläki vaan näin kesäsin :) Huomaa miten mun oma tukka on päästäny väriä ja pidennykset on ihan eri väriset.

Siitä ja juurikasvusta suivaantuneena otinkin pidennykset sitten pois. Suunnilleen puolet niistä oli vielä semmosia, että voi laittaa takasin päähän. Juurikasvua oli tosiaan 4-5cm että oli melkein pakko ottaa pois ja värjää... mut ei oo nyt rahaa mennä kampaajalle niin joutuu oleen tällä "lyhyellä" tukalla nyt. Joskin tää mun omakin on kyllä nyt ihan kasvanu taas, sais kasvaa vaan nopeemmin...

Tänään Ennu ja sen mutsi tuli pyörähtään tossa Willassa shoppailemassa, niin menin ja joinasin niiden jengiin hetkeks. Oli kyllä ihanaa nähdä yhtä parhaista kavereista pitkästä aikaa... pääsin rageen mun elämän epäkohdista ja päivitteleen kaikkee :D

Kicksistä pienet purkit shampoota kokeiluun. :) 

Ginan alesta (2€) hassut pikkarit, oli pakko ottaa mukaan :'D

Tigeristä kävin taas hakee hiusharjan (2€) kun nekin tuntuu tähän kämppään häviävän... nimim. miljoonan hiusharjan omistaja.

Ja äää rakastuin tähän Bik Bokissa ja sitten ihana Ennu osti tän mulle !!!! Äääääää !!!! My precious <3

Mulla on vähän ikävä Hämeenlinnaa. Saa nähdä josko sinne jossain vaiheessa päätyis takaisin ;) 

Hoolla oli tänään synttäritkin, ostin sille semmoset hauskat viskitaskumatit ja Fingerporin lääkärikirjan. :) Tuntu tykkäävän. Itelle tippuu lähinnä laskuja lahjojen sijaan... todellisuus ei oo kovinkaan kaunista tällee tulottomana ihmisenä. 

Masentaa. Saanko olla peiton alla piilossa seuraavat 2kk? 

If you don't believe in yourself, I will believe in you till you do.

Hirveitä itseinhopäiviä. Että mä vihaan näitä ja masennusta.

En tiedä tietääkö kukaan teistä sitä oloa kun vihaa jokaista solua itsessään. On niin tyytymätön ja uskoo kaiken paskan mitä toiset sanoo susta. Ihan kun olisin syyllinen maailman sotiin ja nälänhätäänkin. Kaikki mitä teen on väärin enkä tuu ikinä riittämään tällasena kun oikeasti olen. En ole tarpeeksi. En kenellekään. Ja lopulta en edes itselleni.

Masentuneena en joskus jaksa nousta ylös sängystä. Itseinhopäivinä se on mahdotonta. Jokainen solu huutaa mulle, että mä olen niin arvoton etten pääse edes sängystä ylös. Ei musta ole edes siihen. Saatika käymään töissä ja ansaitsemaan omaa rahaa. Multa kysyttiin kerran että "eikö sua muka yhtää ite haittaa elää koko ajan muiden siivellä". Haittaa se. Ja paljon. En mä sitä tee sen takia, etten haluaisi muuta. Mä haluan paljon. Paljon enemmän.

Sitten on ne ihmiset jotka vahvistaa tätä mielikuvaa. Sä et ole mitään, koska et tienaa. Sä olet arvoton, koska sulla ei ole omaa rahaa etkä pysty maksamaan ruokaasi. Mulla ei saa olla mielipidettä mihinkään asiaan, koska mä en käy töissä. Mutta kaikki muut käy.

Mä olen vain niin paska. 

Musta ei oo mihinkään.

Pikkuhiljaa mä alan itsekin uskoa tätä skeidaa, vaikka joskus vielä jaksoin vastustaa sitä. Samalla mä käyn jumalatonta taistelua itseni sisällä siitä, että en antais valtaa tälle tunteelle. Se ei ole totta, mä yritän päivittäin hokea itselleni. Miten mä voisin voittaa itseni, kun mun lähellä olevat ihmiset sanoo sitä samaa: oot paska. Oot arvoton. Et oo mitään kun et käy töissä. Susta ei tuu mitää. Vituttaa ku elät siivellä.

Jos susta tuntuu yhtään samalta kun musta älä ikinä, ja mä tarkotan todella, että älä IKINÄ luovu toivosta itsesi suhteen. Sä pystyt ihan mihin vaan.

Olisit myyny vahinkos

Son moro!

Torstaina meitsiin iski ihan tajuton migreeni, eikä sitten tietenkään ollut lääkkeitä vaihteeksi kaapissa... siinä 12h oksentelin ja podin vitunmoista pääkipua ja sitten päätin, että pakko mennä päivystykseen kun ei oo edes tavallista buranaa kotona. Hoo sitten heitti mut sinne ja tuli myöhemmin hakemaan.

Päivystyksessä sain heti aluks panadolia ja buranaa järkyttävät määrät ja sen jälkeen vuodepaikan. Porukkaa oli ihan helvetisti jonossa ja akuutit tietysti hoidetaan aina ekana... no olin 2h venaillut siellä ja käynyt yrjöömässä siinä päivystyksen vessassa, niin sitten semmonen tatskattu hoitaja (ikää n. 40v) tulee siihen ja on sillee "NONII HAETAAS SULLE KUNNON LÄÄKKEET". Laitto mut tippaan (hyi vittu) ja sain pahoinvointilääkettä, kipulääkkeitä ja diapamii :D Diapami loppujen lopuks sitten laukas sen migreenin, mikä on tosi hauskaa mun mielestä, kun sitähän käytetään ihan eri juttuihin.. kai sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että se hidastaa hermosolujen toimintaa. No, pääasia että toimi! Koko reissu ilman että näin lääkäriä, eipähän tuu laskua ja olo helpottu kummasti 8D 

Tosin se tippa oli ehkä taas hetkeen maailman ahdistavin kokemus... en tiedä mikä siinä on, mutta alkoi ahdistamaan ihan helvetisti kun olin kiinni siinä. Kai sekin ällötti kun kelasin, että se on suoraa mun suoneen kiinni... Hyi että. Vieläkin puistattaa kun edes ajattelee.

Anni vei mut tänään sitten Ikeaan, kun halusin sinne niin kovasti! <3 Ostin mustat verhot, mustia ruokalautasia, valokuvakehyksiä, tohon Ikeahyllytasohommaan tommosen laatikon.... pari juomalasia ja mitähän vielä? 2 muuttolaatikkoo, että saan turhaa kamaa alakerran varastoon.

Ah ihanan siisti keittiö.. <3 Tsorge tosiaan sotku, olin just siivoomas ja pakkaamas ylimääräsii astioita alakertaan :'D

Käytiin myös Mustissa ja Mirrissä ja ostin Reksulle tommosen kuppitelineen kupeilla. Noi kupit on naurettavan kokosia, mutta ainakin riittää tossa koossa toi säätövara korkeelle. Tää siis siksi, ettei sen nivelet rasitu syödessä kun se on iso ja painava koira. Ei joudu nojaamaan niin paljoa eteenpäin kun laittaa naamansa kuppiin. Tästäkin oli Hoon kanssa jumalaton riita kun sen mielestä Reksu ei tarvii semmosia ja plaaplaa... mä ainakin haluan helpottaa toisen elämää kaikella mahdollisella tavalla ja caneilla kun on taipumusta nivelongelmiin niin haluun että Reksu on mahdollisimman kauan ilman niitä! 

Nyt on kupeilla kokoa!

Ainiin ja sitten sain Saran mutsilta Outilta ihan törkeen hienon sermin yolahjaksi, kun oon sellasta kuolannut. Toimii just passelisti tohon kohtaan. Makkarissa on siis tommonen pieni "syvennys" johon ei mahdu oikein mitään järkevästi, mulla on siinä pari seinähyllyä jossa on kenkiä, laukkunaulakko ja sitten vaaterekki vaatteille jota käytän jatkuvasti (tietyt hupparit ym). Saa kivasti piiloon tolla sermillä ne :) 

Reksu photobomb.

Otettiin sängystä petari kokonaan pois ja nyt se on ihanan tuntunen. Meillä on siis tommonen Nea -jenkkisänky ja oon aina ollut sitä mieltä että se on helvetisti liian pehmeä. Ilman petaria se on nyt oikeestaan aika jees! Tungin petarin sitten pussilakanan sisälle ja tein siitä Reksulle makkariin pedin. Toinen on ihan onnessaan, se on nykyään sen lempipaikka. Se on niin pehmeä.

Reksun ilme ei ehkä kerro sen rakkaudesta tohon petiin... :'D

Voi kun toinen näyttä pieneltä ressukalta!

Ikeassa käynnin jälkeen oon tosiaan vaan siivonnut ja pessyt pyykkiä ym... ja käytiin Reksun kanssa montulla, että se pääsi juoksemaan. On taas ollu niin kuumia päiviä ettei se oo voinu mitää tehdä... Niin ja hain mä yhteishaussa vaihteeks amiksiin. Jos vaikka pääsis kouluun....

Ole mulle hellä, tolkuttoman hellä

Paljon masistelua ja the Big Bang Theory -maratooni. 

Onneksi tänään näin yhtä ihanaa. 

Sinä olet minun tuulensuoja. ♥