Mikään jumala ei minua tältä pelasta

Draamaa. 

Onnistun jotenkin löytämään itseni aina jostain keskeltä ihmissuhdesotkuja. Miksi aina minä? Sen lisäks että himassa on taas pitänyt tapella ihan kaikesta niin ei muissakaan ihmissuhteissa oo kehumista. Näin sunnuntaina pitkästä aikaa erästä ihmistä, jota mulla on ollu aika ajoin vähän ikäväkin. Meillä oli tosi kivaa, tai ainakin mä luulin niin. Olin ihan onnessani, että saan tän ihmisen taas mun elämään ystäväksi. Luulin tosiaan, että tunne olisi molemminpuolinen. No eilen kävi ilmi, että ei sitten vissiin olekaan. Hän ei halua mua elämäänsä. Ensin oli innoissaan näkemässä, että jee vitsi kiva nähdä aletaa hengaa useemmin. Sit yhtäkkiä mä en kelpaa edes ystäväksi. 

Mun itsetunto yrittää kovasti korjaantua viime vuosien tapahtumista, mutta se ei oikein saa mitään positiivista itseensä. Oikeesti. Jos mä en kelpaa ihmiselle edes ystäväksi, niin miten kukaan voisi rakastaa mua? Ja miten kliseiseltä tuntuukaan lause "joo ei tää susta johdu". Eipä vissiin. 

Löysin siivotessani tekstin, minkä oon kirjoittanut joskus 17 -vuotiaana. Osittain musta tuntuu vielä samalta. Pitäis taas alkaa kirjoittamaan tällaista tajunnanvirtaa, helpottais ehkä kaikkee ahdistusta ja tunteiden käsittelyä. 

Se alkaa saamaan minusta otettaan, pitää kiinni lujaa. Ei päästä irti. Hallitsee tietäen, että olen lopettanut taistelun itseni puolustamiseksi jo kauan sitten. Mikään jumala ei minua tältä pelasta.

Kaikki ne tapahtumat ja kommentit ovat saaneet syövytettyä tietynlaisen paskamaisuuden minuun. Vai oliko minua sittenkään enää edes olemassa? Paisunut ulkomuotoni muistutti vain harvoilta seikoiltaan enää oikeata minää. Se toimi vain kuorena mahtavan persoonani häilyvälle muistolle.

Läheisenä ja rakkaana pitämäni henkilöt tuntuivat unohtaneen minut tai kadonneen siinä pelossa, että he menisivät rikki lähelläni. Rikoinhan kaiken mihin koskin.

Pelottava tulevaisuus häilyy kaukana edessä päin. Pidän suurta välimatkaa pahana. Sisimmässäni tiedän, ettei minulle ole rakennettu minkäänlaista tulevaisuutta. Jokin sisälläni kuitenkin väittää tätä vastaan, mutta liian hennosti.

Kuka saa päättää, kuinka paljon paskaa yksi ihminen joutuu kantamaan? Hartiani ovat jumissa ja kipeät, en jaksa kantaa enempää. 

Miten ihmisestä tulee niin pahasti oman kurjuutensa vanki? Miten pessimisti voi rankan elämän jälkeen muuttua optimistiksi? Miten ja missä onnea jaetaan, koska haluaisin olla kerrankin paikalla? Miten ihminen joka on palasina, voi kursia itseään kokoon, etenkin kun joka kumarruksella sirpaleita nostaessa menee uusi osa rikki?

Olispa tolla tytöllä ollut joku sen tukena. 

Huomenna on matikan kirjoitukset. 

Perjantaina olis tarkoitus mennä katsomaan Saran painimatsia ihanan Annin kanssa. Ja lauantaina meinasin pitää pienet partyt himassa, yokirjotusten päättymisen iloks. Mutta ihmiset feidaakin. Vaikka lupasivat tulla. 

Miksi aina minä?

Ihanuus!

Rakkaan Litan blogipäivitykset ovat saaneet munkin blogiin kävijävirtauksia, niin tehdään nyt ihan aiheesta sitten postaus. Lita on uskomattoman ihana muija, voin kertoo sille mitä vaan ja tiedetään paljon toistemme henkilökohtaisia asioita. 

Oon niin kiitollinen siitä, että oon saanut elämääni tällaisen smuigen! 

Joskus jos on ollut taukoja yhteydenpidossa, ollaan aina vaan luonnollisesti jatkettu siihen mihin on jääty. Me ollaan niin paita ja perse (kumpi on kumpi, sen saa ite päätellä ;D). 

Sanasta pinkki mulle tulee aina mieleen mun pinkkiLita <3 Ja aina jos nään Hello Kittyjä jossain, tulee ikävä tota smuigee.

Lita kirjoitti sen blogissa hetki sitten siitä, kuinka ihmiset on googlannut hakusanalla "bitchblog lita eronnut". Kaikkee sitä. Olettepas te ihmiset uteliaita!

Sovittiin sitten, että mä saan tehdä paljastuksia 100e / paljastus ;) Tiedän aika paljon asioita ja sattuneesta syystä mulla on aina ollut kamera mukana joka paikassa, kuvat lähtee mukaan lisähinnalla ;D Kysymyksiä vaan tulemaan, senkin uteliaat paskiaiset ;) 

Rakas <3

Lita on maailman kaunein nainen jonka tiedän, oon niin kateellinen ton tytön ulkonäöstä! Tollasella katseella kuka tahansa lähtis mukaan... mä oon ainakin ihan sulaa vahaa!

En pysty edes sanoin kertomaan kuinka paljon toi tyttö mulle merkitsee.

Ihmisillä on kai vaan luonnollinen taipumus juoruiluun ja uteliaisuuteen, mutta bitch please...

En saa mielestä sinua

Vein Saran ja Hapan just himaan. Kauheen yksinäinen olo nyt. Mulla oli myös tänään korvaava terapia-aika kun en kerinnyt tiistaina menemään kun hengasin Hemun ja Ässän kanssa. Jotenkin sain itteni pidettyä kasassa siellä ja sillee, mutta kun pääsin rappukäytävään niin itkuhan siitä alkoi eikä oo oikein vielä loppunutkaan. 

Ahdistaa.

Äidinkielen tekstitaidon koe meni päin vittua, ja nyt oon ihan depis siitä. Mä kirjoitan kolumneja ja oon tehnyt duunina esitteitä ym ja sitten en muka osaakaan suomenkieltä. Tuntuu, että oon ihan paska kaikessa. Jos oon noin huono semmosissa asioissa mistä tykkään ja missä kuvittelen olevani ok niin innolla odotan niitä juttuja missä tiedän olevani paska... tervemorojahei. 

Mulla ei oo hyvä olo. Nyt kun mulla on ollut hyviäkin päiviä, mut saadaan aina tuntemaan syyllisyyttä siitä. Mun ei anneta olla onnellinen. Elämän ja aikuisuuden kuuluu olla stressiperseilyä ahdistuksella, vitutuksella ja masennuksella höystettynä. Ja siitä ei saa valittaa. Eikä asioita kannata yrittää parantaa, koska semmosta se nyt vaan on.

Ei ole. Oot ite vaan vitunmoinen perse. 

Elämä voi olla kivaakin.

Jos sä haluat niin.

Mä en tee mitään oikein. 

Palkaksi tulee huutoa.

Luulin pitkään asuvani avoliitossa, mutta se että mä maksan toiselle osapuoliskolle puolet vuokraa saamatta mitään taloudellista tukea, on vähän perseestä. Etenkin kun mun tulot on se 500e / kk ja toisella reilusti yli pari tonnia. Mikäs siinä. Enhän mä mitään ansaitse.

Ja mitä vitun paskaa tääkin on?

Mulla pitäis olla joku mun rinnalla, joka arvostaa mua mun huonoinakin päivinä. Joka osaa kommunikoida, joka osaa olla muutakin kuin perse. Mun pitäisi saada tuntea itseni onnelliseksi, arvostetuksi, halutuksi, kauniiksi, naiselliseksi.... 

Miksei aivoja voi resetoida?

Onneks Juuso ja Teemu lähti mun messiin heittään Saraa ja Hapaa himaan, oli ihanaa heittää niiden kanssa läppää. Senkin ihanat pojat. 

Mun piti värjätä tukkaa pinkki-mustaks, mut siniturkoosipohjan takia oon nyt vaan violetin eri sävyissä. Ja smoothiet on hyviä. Ja bussilla pääsee, jos Hyvinkään paikallisliikenne niin sallii...

Ostin noi violetit arskat New Yorkerista. 

Sydän kurkussa vapisee,

väärään kurkkuun solahtaa.

Ja vitsillä sisään

Jee Sara ja Hapa ja Nero tuli eilen kylään :) Tai siis kävin ne hakemassa. :D Ennen sitä olinkin Hämeenlinnassa Hemun kanssa kattelemassa yomekkoja, oli tosi köyhä tarjonta! Käytiin moikkaa Annua töissä ja sitten Ässä hakikin meidät ja mentiin kattoon sen kämppää. Jee!

Nero ja Reksu on leikkiny ihan täysiä vaan koko ajan. 

Laittomia koiratappeluita.

Nero rämpii karkuun Reksua :D

Koirallani on taipuisat tassut?

Jeeee minun keppi!

Ollaan värjätty Saran tukkaa vihree-violetiks ja itellenikin laitoin vähän väriä päähän mut ei tää oikein oo hyvä. En tiiä mitä mä haluaisin tän kaa tehdä. Kauheita kriisejä. Huomenna pitäisi jaksaa käydä koululla vihdoin tekemässä muutama koe, joita oon vaan lykännyt... piti viedä pullojakin kauppaan, että sai bussirahaa. 

Siivosin tänään keittiön ja oon pessyt 2 koneellista pyykkiä ja ties mitä... silti miesosapuoli on vaan tiuskinut mulle koko päivän. No, onneksi on noi ihanat kylässä niin on muutakin seuraa.

Käytiin tänään pyörimässä tuolla keskustassa ja Willassa.

Ostin X-Stylestä ihanan Liquor Brandin meikkipussin ja Hapa osti Saralle aivan törkeän upean laukun !!!

Rakkaus. <3 Toi on vielä sellasta ihanaa kangasta. 

Nyrkkirautakantokahva, niinku "sormuksia" jotka menee sormiin. Aivan upee !!!

Miksei mulla ole ketään sellasta joka hemmottelis mua kaikilla tommosilla jutuilla! Haluaisin niin kaikkia vaatteita ja asusteita ja ihan kaikkee... tilillä taitaa olla euro loppukuuks? Noo.. vakuutuspalautusrahoja odotellessa.... 

Ainiin ja oon tehnyt noilla sisustustarroilla tohon olkkarin oven päälle tommosen kuviontisysteemin, mun mielestä tää on tosi hieno ja vois tehdä muuallekin kämppään tommosia juttuja jos löytyis vielä jostain hienoja sisustustarroja. Onko kellään kokemusta niistä, mistä sais hienoja?

Kukkaköynnöstä ja perhosia.

Kuolen väsymykseen ja vielä pariks tunniks koirien kaa pihalle. Ei muuta ku soronnoo..

Tule takaisin, perjantai!

Eilen tuli vietettyä päivä ihanan Annin kanssa <3 Käytiin parissa kaupassa Helsingissä ja sitten mentiin Annille. Syötiin Arnoldseja ja Anni teki tacovuokaa, nam! Meitsi värjäs siinä sitten Annin tukan ja vähän omaankin laitoin tummansinistä! 

Mun on maitosuklaa x 2 ja lime. Lime oli aika hyvä, mutta kyllä toi maitosuklaa pysyy silti mun ehdottomana lempparina! Anni otti maitosuklaan, valkosuklaan ja olikohan toi yks hasselpähkinää? Nam!

Cyberistä ostin 20mm venyttäjän, olis pitänyt ostaa suoraa vaan se 22mm kun tuo meni ihan liian helposti vaan korvasta läpi. Perkele. Mukaan tarttu myös yksi uusi toppi ja se tummansininen hiusväri. :) Kaikkee muutakin olisin luonnollisesti tahtonut, mutta ei nyt oikein oo massia niin ei pysty. Inhottaa oikein olla aikuinen, kaikki rahat menee vaan laskuihin...

Anni otti musta pari kuvaa. Kuvassa näkyy se uus toppi ja tuo keltainen venyttäjä. :)

Noi henkselit on New Yorkerista, hauska asuste. :)

Värjäsin joo tosiaan Annin tukkaa, Annilla oli blondi jo valmiiks mut vähän juurikasvua. Värjättiin sitten astetta vaaleemalla blondilla ja alle laitettiin tummanruskeeta. Värjäsin aika hyvin vaikka meinas itteeki vähä pelottaa, että mitä siitä tulee xD En oo meinaa hetkeen värjänny kenenkään tukkaa kahdella eri värillä. 

Whii! 

Aaaaaa mä niin haluaisin toisen koiran, olis joku maailman paras yolahja. Americanbulldoggeja ollaan Hoon kanssa muutenkin katteltu, mutta toisaalta joku snadi olis hauska. Ranskanbulldogit on ihania, mutta sitten näin yks kerta Faunattaressa semmosen staffordshirenbullterrierin ja mun on ihan pakko saada semmonen... .___. aivan jumalattoman ihana otus! Tahtoo! 

Eilen kävelin Reksun kanssa parin näyteikkunan ohi ja Reka oli kovaa kyytiä menossa haistelemaan niitä mallinukkeja. Eihän se tajunnu, että siinä on lasi välissä. Naama täysiä lasia päin :'D Nauran sille vieläkin, onneks tolla koiralla on aivot <3 

Aaaa haluun venyttää korvia lisää ja uusia koruja ja jotain kivaa tukkaan, ideoita anyone? 

Odotan sairaasti että Sara ja Hapa ja Nero tulis meille ensviikolla, ainakin näin olis alustava suunnitelma <3 Pyysin Anniakin, mutta se on kipee niin ei välttämättä pääse :/ Ihan tyhmää, tahdon senkin! :D

Mistä tiedän että kuka on oikea?

...tän hetkinen avomies on mun ensimmäinen rakkaus. Nyt kun mulla on mennyt hetken jo paremmin ja tuntuu välillä jopa ihan hyvältä, niin oon alkanut miettimään, että onko tää nyt tässä? Tääkö on se mun elämän mies, vai onko jossakin vielä joku? Äh, kauhean syvällistä pohdintaa ollut siis.

Ja nyt mä kuljin sun ovea kohti
en tunne sua yhtään, koko kehoni pohtii
mitä jos tää on hirveä virhe
ja rakastun helvetisti
oikeasti, aivan oikeasti.

Kohta alkais olemaan melkein kaikki kurssitkin kasassa, muut abit lomailee ja meigä tekee kursseja yöt... 7h + kurssikoe menee suunnillee yhteen reaalikurssiin... 5 kurssia odottaa koulussa vaan kokeentekoa, ja on sillä läpi sitten. Pitäisköhän melkein jopa käydä tekemässä, niin sais merkintöjä niistä? 

Täällä pyörii pieni piiri
mäkin oon tunnettu tuuliviiri
joskus mä tahdon saada ton jätkän
ja toisinaan taas unohtaa sen
täysin unohtaa sen.

Tukka vaihtoi taas vaihteeks väriä... turkoosi. Joidenkin mielestä sininen. Mutta mun mielestä turkoosi.

Nojoo märkänä se näyttää siniseltä. Ja kauhee juurikasvukin on, mutta en viitti ainakaan vielä heittää värinpoistoo. Lähtee koko tukka pian. 8D

Pelkään että saat minut tuntemaan

se ei sovi mun pirtaan

pelkään että saat minut tuntemaan

se ei sovi mun iltaan

ennemmin sekoillaan.

Ostin tänään uuden paidan ja vihreet henkselit New Yorkerista 8D Mwhahaha. Siellä on töissä muuten mun unelmien mies, jumalauta että se kundi on hyvännäkönen.

Jos mun pokka pettää, on se hän
tai mun sydämeni jättää mut tähän.

Aamuisin

Kauhee tauko ollu taas postauksissa! Mutta eipä tässä mitään ihmeellistä, oon vaihteeks taas blondi ja mietin josko pitäis heittää vähän kuiturastoja päähän piristykseks :) Kävin ottaa uuden tatskan! Isi -tekstillä varustettu old school tyylinen härpäke, yritän ottaa hyvän kuvan tässä jossakin välissä... :)

Abiristeily oli ja meni, ei taida olla musta mitään kovin edustavia kuvia siltä reissulta... oli ihan sairaan kivaa. Vaikka torstaina olikin hirvee paniikki kun passi oli hukassa, mutta sepä löytyi sitten bemarista! Hytin jaoin ihanien Jennin ja Reetan kanssa, loppujen lopuksi siellä oli sitten Vilma ja Nellakin ja itse en edes nukkunut kyseisessä hytissä.

Hämeenlinnan lukiot oli meinaa samalla risteilyllä meidän kanssa ja näki vanhoja kavereita siinä samalla. Oli ihanaa nähdä Pessiä ja Juusoa, on ollut ikävä <3 Olette rakkaita!

Kirjotuksetkin alko taas, perinteisesti äikän tekstitaidolla. En osaa sanoa yhtään, että miten meni... vähän jännittää se äikän arvosana. Ja jännittää muutenkin se koko valmistuminen, muut on jo out mutta mulla jatkuu... kursseja puuttuu vielä niin pakko vääntää. Ihan kamalaa ja oon niin katkera siitä, etten jaksa normaalia elämää ja sen takia saan lisästressiä. Perkeleen masennus.

On kyllä nyt ollut jo hieman parempiakin päiviä, mulla on ollut jopa kivaa ja omaa elämää :) Mun kaverit on ihania ja oon oikeestaan ihan hauska itekin :'D 

Kotona tosin on ollut vähän ikävää, kun toinenkin osapuoli taitaa nyt sitten olla masentunut aika pahasti... yritän kovasti tukea ja auttaa hakemaan apua, mutta jos toinen ei apua tahdo niin on kovin vaikea aikuista ihmistä pakottaa. Itse en kuitenkaan vielä henkisesti jaksa toista ihmistä kokonaan kantaa mukanani, joten jotain tähän olis tehtävä.. mulla loppuu keinot.

Ressaa kun pitäis selvitä miljoonasta kurssista, yokirjotuksista, pääsykokeista ja kesätyön hakemisesta samaan aikaan... rahaa on kun roskaa eli ei. 

Nyt oon tässä Saralla ja pidetään Saran ja Hapan kanssa kommuunia yllä. Käytiin just tossa luonnontieteen museossa ja sen jälkeen syömässä... :) Dudet lähti salille ja ite jäin tähän dataamaan, koska olen köyhä. Museokin kehtas maksaa 10 euroa! Jumalauta... ja sitten ihmetellään miksei nuoret käy museoissa? Sillee, mulla on 4 euroo loppukuuks nyt kun menin tonne mukaan. Huh huh. Sietäis olla opiskelijoille ilmasia tommoset jutut!

Laita riippukeinu kiinni keväällä

pidä jemmarahaa pankkitilillä

seiso väkevästi sänkys edessä

aamuisin.