tiistai 29. marraskuuta 2011

Kävin tänään Hämeenlinnassa ja tein pikavisiitin yhden ihanan luona. Että voi yhden parhaan ystävän näkeminen piristää niin paljon. Harmillista, etten kerinnyt olemaan kuin tunnin. Onneksi viikonloppuna näkee uudestaan. <3 Kuluneen vuoden aikana oon saanut huomata, ketkä on niitä oikeita ystäviä ja ketkä kulkee vaan hetken mukana. Oon kyllä erittäin onnellinen niistä, ketkä on pysyneet mukana. Tuntuu, että just oikeat ihmiset on mun elämässä edelleen.

Vaikka mun masennus on pahempana kuin koskaan, oon rakastunut mun ystäviin. Ne on maailman parhaita ystäviä. Ja kyseiset henkilöt kyllä tunnistavat itsensä, jos tätä lukevat.

Lisäksi mun mies on maailman paras mies. Se auttaa ja tukee mua joka asiassa. Ja sen vuoksi jaksan käydä edes joskus koulussa. Se on paras. En tiedä miten oon voinut olla ilman sitä :o Onneksi on vielä monia vuosia edessä <3

Huomenna alkaa uusi jakso, ihan hirvee!!! Mulla on mm. 3 äidinkielenkurssia, mikä meinaa sitä, että maanantaisin mulla on pelkkää äikkää... Huomenna alkaa myös vanhojentanssitreenit, mikä jännittää tosi paljon. =) Mulla on myös tässä alkavassa jaksossa se saatanan pahamaineinen bi 2 kurssi. Solu ja perinnöllisyys... ei tule menemään kovin hienosti. :D

Tavoitteena suoriutua kaikesta, eli päästä jokaisesta kurssista läpi. Ja päästä joka aamu kouluun. Saa nähdä kuinka käy.

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä!<3 Kannattaa siel bilsas kuunnella joka tunti, muuten tippuu kärryiltä ja sit ei tajuu ainakaan mitään siitä kurssista:D

    VastaaPoista
  2. Siellä ei pysty kuuntelemaan, kaikki häslää ja se ope puhuu taululle tosi hiljaa siellä. Eikä pidä kuria. Että se siitä sitten. :S

    VastaaPoista