maanantai 20. kesäkuuta 2011

Erittäin hyvä, melkein täydellinen.

On ollut taas ihan hirveän paska päivä, eli normipäivä.
13h uniyritys mutta heräilin koko ajan migreeniin ja tajusin aamulla vasta ottaa napin...

Oltiin Adinan kanssa tänään Anttilan takana ja kokeilin slackliningiä sen nauhalla, se oli tosi vaikeeta! Sain kuitenkin käveltyy sitä päästä päähän kun Adina piti kädestä. :D

Slackline -video

En oikein tiedä, mikä siinä on, että ihmisten pitää verrata itseään toisiinsa? Jokainen meistä on erilainen ja ihan varmasti jokainen on toista parempi JOSSAKIN asiassa. Maailmassa on niin paljon asioita joita voi osata ja joissa voi olla hyvä. Ei pitäisi yrittää olla kaikessa paras :)

Jos joku toinen on parempi jossakin kun itse, pitäisi vaan hyväksyä se ja muistaa, että itse on parempi jossakin muussa. Jokaisessa meissä on jotakin hienoa: toinen on hyvä urheilussa, toinen musiikissa ja joku on ehkä hyvä kuuntelemaan. Miksi pitää olla täydellinen?

Olemmeko oikeasti niin tietoisia omista vioistamme ja puutteistamme kun seisomme toistemme edessä, että sen luoman pelon takia meidän täytyy olla parhaita kaikessa tai muuten emme ole mitään?

Toinen on järjettömät ulkonäköpaineet. Miksi pitää verrata ulkoista olemusta toisiin? Ja miksi ylipäätänsä toisten pitää keksiä ilkeitä asioita sanottavaksi toisista? Onko se omaa huonoutta?


Minun täytyy olla paras kaikessa.
Muuten en ole mitään.


                                             Miksi ihmiset pitäisivät minusta,
                                                    kun voisivat olla hienompienkin ihmisten kanssa?


                  Miksi kukaan pitäisi juuri minusta,
                     kun voisi olla laihempienkin ihmisten kanssa?


                                                          En tunne olevani mitään,
                                      en tunne olevani elossa enää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti